Joel Linnainmäki

Presidentillä ei ole yksinvaltaa ulkopolitiikassa

 

Hallitus esitteli eilen Suomen uuden ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Sisällöltään mielenkiintoisin asia oli se, että selonteko oli aiempaa lyhyempi. Loppuosin selonteossa lähinnä todetaan virallisesti ne Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ympäristössä tapahtuneet muutokset, joista on jo vuosien ajan käyty keskustelua mediassa. Hypetykset avoimesta ulkopoliittisesta keskustelusta sekä historiallisesta muutoksesta suhteisiin Yhdysvaltojen ja Naton kanssa kannattaa ottaa suolan kanssa. Venäjän Krimin valtauksen kuvaamisessa ei myöskään ole mitään uutta tai jännittävää. Ulkopoliitinen johto on sanonut saman jo monta kertaa myös venäläisille ja Suomi noudattaa tässä EU:n yhteistä linjaa. Samaa vanhaa, eri paketti.

Joidenkin analyysien mukaan selonteko antaa viestin, että Suomi varautuu turvallisuusympäristön muutoksiin. Näinhän se on, mutta nähtäväksi jää miten käyttökelpoinen paperi on kyseessä Britannian EU-kansanäänestyksen jälkeen. Muutaman viikon viivästys olisi voinut säästää paljon päänvaivaa myöhemmin.

Selontekoa huomattavasti mielenkiintoisempaa on se, että Tasavallan presidentti Sauli Niinistö isännöi huomenna Kultarannassa neljättä kertaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelutilaisuuden. Tänä vuonna pääaiheina ovat Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö, sekä Pohjois-Euroopan turvallisuus.

Niinistö on viimeisen vuoden sisään useaan kertaan korostanut, että mahdollisen Nato jäsenyyden osalta on “itsestäänselvää”, että hakemuksesta järjestettäisiin neuvoa-antava kansanäänestys. Presidentti on myös useaan otteeseen torunut poliitikkoja liian vilkkaasta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta keskustelusta, etenkin Yhdysvaltojen sotilasharjoitusten osalta.

Muutama viikko takaperin Tasavallan presidentti korosti Ylen Ykkösaamussa omaa valta-asemaansa: “Perustuslaki sanoo nimenomaisesti, että tasavallan presidentti johtaa... yhteistoiminnassa. Minä pidän siinä kohdassa aina pienen tauon.” Presidentin kannalta harmillista lienee se, että perustuslain tekstissä mitään taukoa ei ole. Perustuslain mukaan “Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.Välissä ei ole edes pilkkua tuottamassa tulkinnanvaraa.

Tosiasiassa presidentti johtaakin ulkopolitiikkaa vain yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Valtiosäännössä tämä parlamentaarisuuden periaate korostuu vaatimuksena siitä, että presidentti tekee päätöksensä valtioneuvostossa. Presidentti toivoi poliitikkojen kertaavan perustuslakia. Se voisi olla paikallaan myös hänelle itselleen. Presidentin tosiasialliset valtiosääntöiset mahdollisuudet vastustaa esimerkiksi kansainvälisen sopimuksen hyväksymistä ja voimaantuloa enemmistöhallituksen esitystä vastaan ovat vähäiset.

Mutta kuten presidentti itse totesi: “kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.” Pääministeri Sipilän täydellinen kiinnostuksen ja osaamisen puute ulkopolitiikassa näkyy presidentin valtaoikeuksien korostumisena. Alexander Stubbin poistumisen myötä valtioneuvoston ulkopoliittinen osaaminen kaventuu entisestään. Velvollisuutta voi vältellä, mutta se ei poistu. Hallitus vastaa viimekädessä presidentin päätöksistä poliittisesti ja juridisesti.

Tämä ei ole vähäpätöistä ottaen huomioon Suomen ulkopolitiikan nykyiset saavutukset: ETYJ-kokouksen järjestelyjen floppaaminen johti käytännössä siihen, ettei hallitukselle Venäjän uhkauksen alla jäänyt muuta mahdollisuutta kuin pakottaa Fortum yhteistyöhön Fennovoiman kanssa. Globaalivastuun osalta Suomi on tehnyt itselleen haittaa leikkaamalla YK-järjestöjen, kuten UNICEF:n ja UNWomenin rahoitusta. Pakolaispolitiikasta ei voi edes puhua, koska Suomen ainoa tavoite näyttäisi olevan se, ettei kukaan vahingossakaan tule Suomeen. Euroopan laajuisten ratkaisujen osalta pääministeri on tyytynyt lähinnä odottamaan jonkun muun tarttuvan toimeen. Omaan arvoonsa voi myös jättää ulkoministeri Soinin taistelun Puolan oikeusvaltion kuristamiseksi.

Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuloksia Kultarannasta tänä vuonna uutisoidaan. Niin kauan kuin hallitus välttelee omaa vastuutaan ulkopolitiikassa, tällaisten epävirallisten keskustelufoorumien merkitys tulee vain kasvamaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Risto Laine

Hyvin tuo hallitus on hommansa hoitanut, tällä saralla. Pulinat pois poika.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

No ei todellakaan ole. Vain esimerkkinä Suomen hölmöstä linjasta voi mainita sen, ettei presidentti Niinistö keskustele enää Ukrainan presidentin Petro Poroshenkon kanssa. Poroshenkon vierailu Helsinkiin peruuntui huhtikuussa eikä sen jälkeen ole uutisoitu mitään.

Risto Laine

Paha se on keskustella, jos eivät tapaa. Suomiko perui tapaamisen, kun Niinistöä ei huvittanut?.

Käyttäjän JoelLinnainmki kuva
Joel Linnainmäki

Kun emme tietääkseni ole läheistä sukua, niin jättäisin pojittelun pois ulkopoliittisesta keskustelusta. Itse asiasta saa ja hyvässä keskustelussa pitääkin olla montaa mieltä.

Tässä oma näkemykseni alla lyhyesti.

Vahvuudet
+ Suorat suhteet Venäjän johtoon ovat olemassa ja niitä käytetään aktiivisesti. Putin on tulossa Suomeen kesällä vastavierailulle. Ongelmia kyetään ratkomaan.
+ Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa etenee hitaasti.
+ Nato-optio on yhä voimassa

Heikkoudet
- Venäjä-suhteet ajautuivat hallituksen passiivisuuden vuoksi kriisiin ETYJ-kokouksessa. Hallitus joutui antamaan periksi Venäjälle Fennovoiman suhteen.
- Suomen YK-vaikutusvalta on entistäkin heikompi järjestöleikkausten jälkeen. Suomihan pyrkii YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi.
- Pakolaispolitiikalla ei ole mitään strategisia tavoitteita, eikä hallitus edistä ratkaisun hakemista Euroopan tasolla.
- Suomen nihkeys edistää perinteisiä pohjoismaisia tavoitteita eristää meitä muista pohjoismaista: Lindströmin eilinen kieltäytyminen tukea Ruotsin lausuntoa seksuaalivähemmistöjen oikeuksista on hyvä esimerkki (http://yle.fi/uutiset/eu_hyvaksyi_historiallisen_j...)

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Kertoisitko hallituksen ulkopoliittiset saavutukset. Jos et saavutuksia saa mieleesi, voisitko kertoa edes, mitä hallitus on tehnyt ulkopolitiikan osalta. Miten ulkoministeri Soini on tehtävänsä hoitanut?

Koska hallitus ei ulkopolitiikkaa ole hoitanut, presidentti on ottanut asiassa vallan. Nato-keskusteluakin johtaa tällä hetkellä yksin presidentti, ulkoministeri ei ole ollut keskustelussa näkyvillä, puolustusministerikin on tyytynyt mainitsemaan asian kerran blogitekstissään. Pääministeri on ollut asiassa vaiti.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ulkoministeri Soini on hoitanut tehtävänsä hyvin. Hän on korostanut EU:n yhtenäisyyttä ja ottanut torjuvan kannan Brexitiin. Nato-asiassa kaikki - presidentti Niinistöä myöten - odottavat, mitä Vladimir Putin siitä ensi kuussa Kultarannassa sanoo.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

On myös todettava, että sen kummemmin presidentti kuin hallituskaan eivät "johda" yhtään mitään jotenkin eduskunnasta riippumatta. Mitään kansanäänestyksiä ei panna toimeen, ellei eduskunta säädä sellaisesta lakia.

Käyttäjän JoelLinnainmki kuva
Joel Linnainmäki

Tämä on erittäin hyvä ja tärkeä huomio! Viime kädessä eduskunta hyväksyy tai hylkää kansainväliset velvoitteet. Käytännön valtioelämässä enemmistöhallitus saa lähes aina tahtonsa läpi, mutta jos eduskunta kokisi jonkin kysymyksen periaatteelliseksi voisi lopputulos olla jopa enemmistöhallituksen kannalta mielenkiintoinen.

Koitin lyhyesti tuossa tekstissä tuoda myös ilmi sen tosiasian, että presidentin poliittisen ja juridisen vastuun ollessa hyvin rajattu viime kädessä ministerit ovat vastuussa myös presidentin päätöksistä. Eduskunta valvoo, että ministerit pitävät huolta presidentin päätöksenteon oikeellisuudesta.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Nöösipojalle voidaan lohdutukseksi kertoa, että Stubbin lähdön myötä niin turvallisuus-, ulko- kuin myös talouspolitiikan taso nousi selvästi valtakunnassamme.

Opiskelu näyttää sujuvan myös ansiokkaasti leikkaa - liimaa tekniikalla, joten pian on taas yksi opetettu asiantuntija lisää medialle apuna. Kun toisaalta itseoppinutta älymystöä ei enää vastuuseen löydy hakemallakaan.

Käyttäjän JoelLinnainmki kuva
Joel Linnainmäki

Kun en itse kulje kaduilla sedittelemässä ihmisiä niin pitäisin kohtuullisena, että pitäydytään argumenteissa pojittelun sijaan.

Stubbista voi olla montaa mieltä. Niin olen itsekin. On kuitenkin päivänselvää, että vaikka Stubbin osaaminen talouspolitiikassa (ja ylipäätään sisäpolitiikassa) on heikkoa, on hän vahva ulkopoliitikan osaaja. Vuosien kokemus tutkijana, ulkoministerinä yms. luo pelisilmää. Kokemuksesta ei kannata riidellä, mutta Stubbin ulkopoliittisesta linjasta itsestään voi olla montaa mieltä.

Stubbin poistumisen myötä hallitukseen jää ulkopoliittisia salkkuja hoitamaan Lenita Toivakka ja Timo Soini. Toivakkaa ei kehitysyhteistyö kiinnosta ja Soinin yhä oudommat kirjoittelut Euroopan tulevasta myllerryksestä saisivat kenelle muulle ulkoministerille potkut. Yleisesti ottaen Soini on hoitanut tehtävänsä hyvin, mutta rajansa kaikella mitä ulkoministerinä voi kirjoitella.

Kiitoksia kannustuksesta opintojen suhteen! Ulko- ja turvallisuuspolitiikan opinnot sujuvat yliopistossa oikein hyvin. On mielenkiintoista perehtyä alan tutkimuksiin ja kirjoittajiin aina 40-luvulta moderneihin teksteihin. Tässä välissä olen ollut töissä eduskunnassa, ulkoasianministeriössä, Kirkon Ulkomaanavussa ja konsulttina. Paras tapa on yhdistää käytäntö ja teoria.

Tämä kirjoitus ei ollut tieteellinen tutkimus, kuten varmaan ilmenee siitä, että teksti on julkaistu täällä.

Valoa päivääsi!

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Stubbin ulkopoliitinen osaaminen on puhdas illuusio. Osaamattomuus vain jää kieli- ja seurustelutaidon alle. Ulkopolitiikassakin tarvitaan talouspoliittista tietämystä. Se Stbbilta puuttuu. Tästä syystä minä en häntä päästäisi vakavasti otettaviin neuvootteluihin vastuuhenkilönä, mutta kylläkin mainioksi seuramieheksi neuvottelujen oheistapahtumiin.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #10

No, niin oli Tuomiojankin ulkopoliittisen osaamisen osalta. Tuomiojaa pidetään - varsinkin demaripiireissä - ylivoimaisen hyvänä ulkopoliitikkona. Niin kuin Tarja Halostakin. Silti kaksikon aiheuttamat vahingot Suomen lännensuhteisiin, erityisesti USA:n (ja Naton) suuntaan, olivat mittavat. Vasta nyt Suomi alkaa toipua kaksikon suhteille tekemistä vahingoista. Myös kauppasuhdetappiot laskettanee miljardeissa.

Stubb ymmärtää kyllä ulkosuhteiden vaikutukset talouteen ja pystyy sujuvasti kommunikoimaan ja luomaan luottamuksellisia henkilösuhteita. Henkilösuhteiden varaan ulkopolitiikkakin loppupeleissä rakentuu.

Jatkuvuuden takaamiseksi suhteet on luotava virkamiestasolle, ministerithän demokraattisissa normiyhteiskunnissa vaihtuvat.

Käyttäjän MikaPeltokorpi kuva
Mika Peltokorpi Vastaus kommenttiin #12

Kauppasuhdetappioita aiheutti eteenkin Halosen fanaattinen feminismi. Ylen uutisarkistosta löytynee vieläkin se helmi, jossa suomalainen naispienyrittäjä selittää kuinka Kiinan vienninedistämismatkalla kaupat jäivät tekemättä, kun omin käsin ei uskaltanut luvata tuottavansa miljoonaa kappaletta erästä tuotetta. Kiinan lisäksi kaikki muutkin Halosen vienninedistämismatkat olivat Suomen viennille haitallisia. Jotkin niistä onnistuivat sentään kasvattamaan tuontia. Kauppataseelle tämä kehitys ei luonnollisestikaan ollut hyväksi.

Olisiko tässä muuten yksi syy siihen, miksi vuoden 2008 laman vaikutus näkyy yhä Suomessa?

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Stubb ei lähtenyt mihinkään vaan jatkaa eduskunnassa, korkeimmassa valtioelimessämme. Siellä voi tulla Harry Harkimolle ja muille kuumat paikat.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Erinomainen kirjoitus Suomen tilanteesta. Kirjoituksen arvo näkyy paitsi tekstistä, myös vasta-argumenttien tasosta. Vasta-argumentit pureutuvat kirjoittajan henkilöön eikä asiaan.

Blogissa mainitsit, että Niinistö ottaa kaiken sen vallan, jonka hallitus hänelle suo. Toisaalta, nykyisessä hallituksessamme pää- ja ulkoministeri ovat kokemattomia. Niinistö tahollaan paikkaa hallituksen taitamattomuutta.

Pahimmillaan nykykäytäntö voisi hiipiä takaisin perustuslakiin. Kansa kaipaa vahvaa johtajaa, erityisesti tällaisessa epävakaassa tilanteessa. Niinistön toiminnalle on kansan keskuudessa tilausta. Niinistöstä on tullut myös sisäpolitiikassa arvojohtaja. Näyttää, että Niinistö kasvattaa valta-asemaansa laissa säädetyn ulkopuolelle. Vastaavat ministerit eivät ole juuri kommentoineet presidentin ulostuloja. Joko presidentin vaikutus on katsottu vähäiseksi tai valta luistaa sisäpolitiikassakin presidentinkansliaan. Yksinvaltaista presidenttiä Suomi ei tarvitse.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Selonteko ei uskalla puuttua minkä Saksan ulkoministeri Steinmeier lausui julki.
Aikaisemmin meillä oli Kekkonen joka esti sotilasharjoittelut Suomen maaperällä.
1939 Neuvostoliitto vaati alueita kun Saksa oli uhkana ja selonteko ei selvitä paljonko "Nato" lisää Suomen uhkaa ehkä aina liittymispakkoon asti.

Vähän herää kysymys kuka uhkaa eniten.

Käyttäjän KariRantala kuva
Kari Rantala

Kutsuessaan puoluejohtajat koolle marraskuussa 2014 Niinistö julisti, että "yhteinen linjamme on turvallisuutemme tae" ja ulkopolittinen keskustelu mm. Natosta oli sillä selvä, samoin Sipilän voitto. Vihreä politiikka: vesivoiman ja ydinvoiman torjuminen ja tuulivoiman tukeminen eivät ole järkeviä talouden korjaamisessa . Ulkopolitiikka on vaikea laji, vaikka Putin ei kannakaan meille kaunaa hänen rikollisista toimistaan"

Toimituksen poiminnat